Kauniina kesäisenä aamuna kyselin Taivaan Isältä, mitä tekisin näin hienona aamuna. Töihin olin menossa vasta iltapäivällä. Sain idean lähteä lempiuimarannalleni 30 kilometrin päähän. Tämä ranta on rauhallisuutensa takia minulle rakas. Se sijaitsee metsäisellä alueella, ja siellä metsän siimeksessä on laituri, mistä mukavasti pääsee uimaan.  

Tuumasta toimeen ja matkaan. Perillä kävelin metsän läpi polveilevaa polkua pitkin rannalle laiturin viereen. Istahdin kiven päälle ja olin aikeissa ottaa kengät jalastani. Silloin huomasin, että metsän puolelta minua lähestyi keski-ikäinen mieshenkilö. Kiinnitin huomioni häneen. Hän asteli luokseni ja aloitti pientä jutustelua kesäisestä kauniista aamusta, veden lämpötilasta, mahdollisesta sinilevästä jne.  

Yritin olla lyhytsanainen, koska halusin, että vieras poistuisi paikalta ja pääsisin uimaan. Ilokseni mies alkoikin tehdä lähtöä, ja toivoteltiin hyvää päivän jatkoa. Vihdoinkin uimaan! Iloni oli ennenaikaista, sillä mies kääntyikin takaisin ja jatkoi jutustelua. 

Tässä kohtaa “lamppu syttyi”: muistin Jeesuksen, muistin Pyhän Hengen. Nyt ymmärsin kysyä sisimmässäni, että haluatko Sinä Pyhä Henki sanoa tälle miehelle jotakin. Sydämelle nousi, että jaa hänelle evankeliumi. Tuumasta toimeen, ja jutustelun väliin esitin miehelle hänen elämänsä tärkeimmän kysymyksen: ”Tiesitkö, että Jumalalla on sinulle hyvä suunnitelma elämäsi varalle? Jos kuolisit tänään, voisitko olla varma, että pääset taivaaseen?”  

Nyt ymmärsin kysyä sisimmässäni, että haluatko Sinä Pyhä Henki sanoa tälle miehelle jotakin. Sydämelle nousi, että jaa hänelle evankeliumi.

Mies ehkä vähän yllättyi kysymyksestä, mutta oli nopeasti samalla kanavalla. Vastaus kuului, ettei siitä ihan varma voi olla. Kerroin hänelle, että kaikki ovat syntiä tehneet, ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, ja että synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa (Room.3:23, Room. 6:23).  

Jatkoin, että jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu (Room. 10:13), ja että tämä tarkoittaa myös häntä. Rukoilin lyhyesti hänen ja hänen perheensä puolesta ja sanoin, että jos hän haluaa ottaa vastaan lahjan, joka Jumalalla on hänelle tänään, niin rukoilee perässäni. Aloitin pelastusrukouksen: ”Rakas Jeesus, tule sydämeeni. Anna anteeksi kaikki syntini. Pese minut puhtaaksi…” 

Miten pyhä, miten kaunis olikaan hetki, kun mies rukoili pelastusrukouksen perässäni. Onko elämässä parempaa, kauniimpaa, kuin saada johtaa ihminen taivastielle, elävään yhteyteen Taivaan Isän kanssa Jeesuksen kautta! Onnittelin miestä, että hän on nyt uudestisyntynyt, on Taivaan Isän lapsi ja matkalla taivaaseen. Kysyin, että onko miehellä rukousaihetta. Hän avasi kipeää perhetilannetta, missä aikuinen tytär oli erään tapahtumaketjun seurauksena katkaissut kokonaan välit vanhempiinsa. Sain kuunnella miehen tarinaa ja rukoilla hänen ja tämän tilanteen puolesta. Mies sai myös evääksi yhteystietoja paikallisiin seurakuntiin.  

Erkanimme ja sydämeni oli kiitosta täynnä Jumalalle. Ajatella, että tämän takia minun piti tulla juuri tälle rannalle, että juuri tämä mies saisi vastaanottaa pelastuksen. Miten hyvä Jumala onkaan. Tämän jälkeen uinti tuntui pieneltä ilolta sen suuren ilon äärellä, että Jumalan valtakuntaan oli syntynyt uusi lapsi. 

Minulle tämä oli opetus siitä, että kun kuljemme rukoillen, Jumala todellakin haluaa johdattaa meitä. Aamulla annoin päivän Herralle, ja idean uimarantaretkestä sain Häneltä. Hänellä oli valmistettuna mitä hienoin kohtaaminen rannalla. Kiitos Jumalalle, että Pyhä Henki sai pienen taivuttelun jälkeen huomioni ”oikealle kanavalle” kohtaamisessa. Kuinka tärkeää ja arvokasta onkaan, että ollaan koko ajan ”kuulomatkan päässä” Pyhästä Hengestä.   

Siunauksin Tuula