”Ei näin hyvin voi kuitenkaan käydä…”
”Vähempikin kyllä riittää…”
”Ei Jumala varmaan nyt ihan näin paljon minua halua siunata.”
”Ehkä odotan aivan liikoja.”

Miten hyvä ja rakastava, Kaikkivaltias Isä meillä onkaan, ja miten silti niin usein unohdammekin tämän totuuden. Edellä mainitut lainaukset ovat itselleni valitettavan tuttuja ajatuksia. Olen ollut pessimistinen Jumalan hyvyyttä ja siunauksia kohtaan omaa elämääni ajatellen. En ole uskaltanut ajatella asioiden menevät oletuksen mukaisesti hyvin, saati sitten vieläpä paremmin kuin hyvin. Raamattu opettaa meitä kuitenkin päinvastoin:

Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät. Matt. 7:11

En ole uskaltanut ajatella asioiden menevät oletuksen mukaisesti hyvin, saati sitten vieläpä paremmin kuin hyvin.

Viime vuoden puolella tuli ajankohtaiseksi alkaa miettiä omia 30-vuotisjuhliani: haluanko juhlia niitä, missä tai miten, kenen kanssa? Uskonelämääni oli tuossa kohtaa vajaa kolme vuotta takana, ja huomasin, että suunnitelmat juhlien osalta olivat muuttuneet paljon. Oikeastaan listalta oli karissut pois moni asia, jota aiemmin olin halunnut tai ajatellut. Elämäni oli muuttunut paljon lyhyen ajan kuluessa. Niinpä aloin miettiä, miltä elämäni näyttää tässä kohtaa ja millaiset juhlat ovat sopivat.

Aloin tehdä listaa ihmisistä, joiden kanssa halusin jakaa tuon juhlapäivän. Ennen uskoontuloani ihmisiä olisi ollut vain muutamia, mutta nyt huomasin listan kasvaneen moninkertaiseksi. Tämä tarkoitti, että juhlia ei voinutkaan pitää enää kotonani, ja aloin mielenkiinnosta selata vuokrattavia juhlatiloja. Satuin löytämään tilan, joka oli aivan itseni tyylinen, ja se oli ollut vasta vuoden käytössä. Tilavuokraan kuului enemmän kuin osasin odottaa: kauniit astiat, kultaiset aterimet, harmoniset koristeet ja paljon muuta, joka helpotti juhlajärjestelyitä. Sisimmässäni kihelmöi: ”Voisinko minä pitää juhlat oikeasti täällä? Olisinko minä tämän arvoinen? Voinko panostaa rahallisesti näin paljon?”

Jäin pohtimaan asiaa. Huomasin olevani innoissani, mutta samalla ajattelin, että kyllä nyt vähempikin pitäisi riittää. Tämä haastoi myös suhdettani Jumalan kanssa. Mitä Hän haluaa minulle? Unelmoiko Hän samoista asioista kanssani? Aikaa kului, ja piti tehdä päätös, varaanko tilaa itselleni. Olin pallotellut toistakin vaihtoehtoa, joka olisi ollut ilmainen tila, mutta ilman astioita tai koristeita. Lisäpöytiä ja -tuolejakin olisi tarvinnut itse ostaa ja kuljettaa paikan päälle. Hieman epävarmana varasin kuitenkin tilan.

Tämä prosessi paljasti sydämestäni sen, etten pitänyt itseäni tiettyä tasoa arvokkaampana ja väärällä tavalla tuomitsin elämästäni pois mahdolliset ns. ”maalliset ylellisyydet”. Tämä kuitenkin soti montaa raamatunkohtaa ja -kertomusta vastaan, jotka pyörivät mielessäni. Pohdin, miten esimerkiksi Salomo sai nauttia ylellisyydestä ja Jumala siunasi häntä paljon. Tai miten Job sai paljon maallista hyvyyttä ja rikkautta, enemmän kuin mitä hänellä alunperin olikaan. Uuden testamentin puolelta nousi mieleen tuhlaajapoikavertaus, jossa isä järjesti suuret juhlat poikansa kunniaksi. Enkö siis minäkin olisi tämän juhlan arvoinen?

Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Luuk. 15:22-23

Rukoilin paljon Jeesukselta viisautta asiaan ja päätin laskea hankkeeni Herran eteen. Lopputulemana ilmaisen tilan vuokraaminen ei olisi järjestynytkään halutulla tavalla ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tämä unelmieni vuokratila. Vielä viime metreillä mietin tilan perumista rahallisista syistä, mutta sain tietää, että työnantajani maksaa työntekijöilleen ylimääräisen bonuksen. Tämä oli viimeinen vahvistus sille, että Jumala kulkee järjestelyissä mukana.

Juhlapäivä oli täydellinen. Osa ystävistäni halusi leipoa juhliini tarjottavaa, osa tuli auttamaan koristeluissa ennen juhlaa. Jokaisella oli tärkeä paikkansa juhlan järjestymisessä. Sain upeita ainutlaatuisia lahjoja ja kokemuksia, nauroin ja hymyilin niin, että poskiin sattui, eikä onnenkyyneliltäkään vältytty. Päivä oli täyttymys Herran hyvyydestä, rakkaudesta ja huolenpidosta. Tuntui kuin olisin ollut Herran kämmenellä kaiken rakkauden kohteena, ja niin olinkin ja olen aina.

Tämä kokemus oli matka syvempään ilmestykseen Jumalan sydämestä, Hänen isällisesta rakkaudestaan ja hyvyydestään. Sain murtaa valheellista ajatusmaailmaa itsestäni ja arvostani ja valloittaa ”luvattua maata” vielä enemmän itselleni. Päivä todisti minulle, miten Jumalalla oli koko ajan kaikki hallinnassa ja eri asiat tapahtuivat syystä ja juuri oikeaan aikaan.

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. Ps. 23:6

Toivon, että tästä on sinulle rohkaisua ottaa vastaan se hyvyys ja rakkaus, mikä Jumalalla on ainutlaatuisella tavalla varattuna sinun elämällesi. Tällaisilla kokemuksilla on pitkälle kantava voima. Ne ovat arvokkaita helmiä juuri sinua varten.

Siunaavin terveisin, Saara