Elämä voi käydä aika raskaaksi, jos se on alituista suorittamista. Olen itse ollut aikamoinen suorittaja ja ääripäiden ihminen, ”kaikki tai ei mitään” -asenteella. Vain osittaiseen tekemiseen on ollut vaikea suostua, kun oma identiteetti ja arvo on ollut kiinni siitä, että varmasti annan kaikkeni enkä löysäile ollenkaan, ja lopputuleman on tietysti ollut suotavaa olla mahdollisimman täydellinen. Tämän asenteen hedelmä on ollut aika kurja, elämästä kun saa aika helposti ilon katoamaan tällä tavalla.

Jumala on selvästi halunnut tarttua tähän ja helpottaa vähän tyttärensä olemista. Ilon säilyminen elämässäni on selvästi Hänelle tärkeää, ja onhan Hänellä joka päivä valmistettuna keidas minua varten – Hänen oma läheisyytensä ja läsnäolonsa, johon Hän kutsuu minua virkistymään ja keventämään taakkojani Hänen kanssaan. Lisäksi Hänellä on keinot ja ratkaisut aivan kaikkeen elämässäni. Miksi siis yrittäisin tehdä asiat oman ymmärrykseni varassa, varsinkin jos hedelmä on kurja?

Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Snl. 3:5

Olen kokenut, että Pyhä Henki on tarjoutunut olemaan minulle ikään kuin assistenttina päivän tekemisten suhteen, Auttajana, joka neuvoo, mitä minun kannattaisi kunakin päivänä ottaa tehtäväkseni. Tähänkään ei ole ollut ihan helppo suostua, se kun vaatii sen, että luovutan kontrollin päivästäni Jeesukselle. Mitä jos Hän antaakin vain loputtoman tehtäväradan eikä lepoa ollenkaan? Mitä jos en saa tehdä laisinkaan sellaisia asioita, joita itse haluaisin?

Olen itse ollut aikamoinen suorittaja ja ääripäiden ihminen.

Yllätyksekseni olen saanut huomata, että Jumala ehdottaa taukoja paljon useammin kuin olisin kuvitellut tai osannut niitä itse ottaa. Taukoja, joita viettää yhdessä Hänen kanssaan, esimerkiksi kävelylenkillä tai kahvikupin äärellä. Kun en ole ollut varma, mitä tekisin seuraavaksi, olen kysynyt neuvoa Pyhältä Hengeltä. Mieleeni on monesti noussut joku ihminen tai tehtävä, ja sen mukaan olen sitten tarttunut toimeen. Jossain vaiheessa olen myös saattanut kokea Pyhän Hengen vihjaavan, että tämä riittää tältä päivältä. Loput kannattaisi jättää seuraavaan päivään. Ei olekaan ollut tarkoitus uurastaa uupumiseen asti.

Kaikista ihanimmat päivät olen viettänyt, kun olen heti aamusta muistanut tuoda päiväni Isälle ja pyytänyt Häntä johdattamaan päivän kulussa ja tehtävissä. Kun en välillä ole ollut varma siitä, mitä päivä tuo tullessaan, ja alkanut kokea hieman huolta tai ahdistusta, olen kokenut, että Jeesus on muistuttanut minua: Saan antaa Hänen toimia ikään kuin liikenteenohjaajana arjessani. Hän seisoo risteyskohdassa ja pysäyttää sen liikenteen, jota Hän ei ole tarkoittanut päivääni, ja ohjaa kohdalleni ne tehtävät, jotka Hän on minulle siihen päivään tarkoittanut. Tällä tavalla olen myös saanut nauttia lepoa, tietäen, että Jeesus auttaa jokaisessa tehtävässä ja on itse antanut ne minulle tehtäväksi.

Tässä kaikessa minua on alkanut suuresti lohduttaa se ajatus, että Jumala tuntee kantokykyni ja voimani. Niin kuin virressä ”Päivä vain ja hetki kerrallansa” lauletaan, saan luottaa siihen, että Isä antaa minulle päivän kuormat – ja myöskin levon hetket. Hän on Tarpeideni täyttäjä, joka opettaa minulle kestävyyttä ja kuuliaisuutta ja tekemään tehtäviäni Hänen kanssaan, mutta huolehtii myös siitä, että saan riittävästi lepoa.

Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa. Fil. 4:19

On myös ollut valtava löytö saada alkaa ymmärtää, että minun ei edes tarvitse onnistua täydellisesti tehtävissäni. Jeesus on se, joka on täydellinen, ja uskomalla tehtäväni Hänen käsiinsä ja toimimalla parhaani mukaan Hänen johdatuksessaan, Hän ottaa lopputuloksesta vastuun. Minun ei tarvitse.

Välillä, kun olen huomannut ajautuneeni takaisin jonkinlaiseen synkkään suoritusputkeen, olen kokenut Jumalan muistuttavan näistä raamatunkohdista.

Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä. Matt. 11:30

…Jumala on rakkaus. 1. Joh. 4:8

Ne ovat palauttaneet mieleeni, että Jeesus kantaa aina iestä kanssani ja että Hänen minulle antamansa ies on sopiva. Jumala myös rakastaa minua ja haluaa minulle hyvää.

Oman elämän kontrolloinnista irti päästäminen on vaikeinta ja mahtavinta, mitä olen viime aikoina saanut opetella. Kokemus siitä, että vaellan samoissa askelissa ja samassa tahdissa Isän kanssa, on ihmeellinen. Ei haittaa, vaikka joinakin päivinä en onnistukaan siinä, voin aloittaa harjoittelun joka päivä uudestaan.

Rentous tuntuu kulkevan käsi kädessä luottamuksen kanssa. Onkin aika hienoa olla Isän kasvatuksessa ja kasvaa rentoudessa ja luottamuksessa Häntä kohtaan. Hänellä on loppujen lopuksi se paras suunnitelma elämääni varten, ja levon paikasta käsin, yhdessä Hänen kanssaan, siinä on paras vaeltaa.

Sinua siunaten,
Katri