Haaveista totta

Muistan, kun pikkutyttönä, juuri koulun aloittaneena, olin äidin mukana hengellisessä kotikokouksessa. Olimme siellä useammankin kerran, ja muistan, kuinka sydämessäni koin suurta hätää elämästäni. Itkien kerroin äidille, kuinka halusin antaa elämäni Jeesukselle, ja tätä rukoilimme yhdessä. Tämä toistui ainakin kaksi tai kolme kertaa. Jokin sisälläni tiesi, että tarvitsen Jeesusta.

Vuodet kuluivat, ja kasvoin isommaksi ja edelleen kuljin äidin mukana erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Puhujat ja pastorit kertoivat usein todistuksia omasta elämästään, ja mieleeni jäivät Jumalan yliluonnollinen johdatus ja huolenpito. Milloin joku oli lähtenyt Jumalan kutsumana ilman rahaa lähetystyöhön ja kokenut suuria taloudellisia ihmeitä. Toinen taas oli ajanut autolla tiettyyn paikkaan ja ollut siellä juuri oikealla hetkellä tarkoitusta varten. Nämä todistukset eivät kertoneet vain Jumalasta, vaan myös ihmisen roolista. Vaadittiin kuuliaisuutta ja rohkeutta toimia.

Tämä aiheutti sisälläni ristiriitaa ja kysymyksiä. Miten joku tiesi noin tarkasti, mitä Jumala häneltä halusi? Entä miten joku uskalsi tehdä isojakin päätöksiä elämässään jo ennen kuin mikään oli näkyvää tai todellista? Eikö häntä pelottanut? Mitä näillä ihmisillä oli enemmän kuin minulla?

Teinivuodet veivät minua kauemmas Jumalasta, ja lapsenuskoni joutui koetukselle. Aikuisikään tullessani uskoni oli aika häilyvää ja rajatonta, vaikka seurakunnassa kävinkin. En ollut kokenut uskon muuttavaa voimaa ja elin tapakristittynä maailman menojen mukaan. En tiennyt toisenlaisesta elämästä, mutta sisälläni tunsin, että on oltava jotain enemmän. En vain tiennyt, mitä tai miten sen löytäisi.

Tämä aiheutti sisälläni ristiriitaa ja kysymyksiä. Miten joku tiesi noin tarkasti, mitä Jumala häneltä halusi?

Muutama vuosi sitten koitti se päivä, jota olin tajuamattani odottanut koko elämäni. Sain kohdata elävän Jumalan ja uudestisyntyä ja sain Pyhän Hengen sisimpääni. Se laittoi kaikki palaset kohdalleen. Sain suhteen Jumalan kanssa, ja siitä alkoi matka, joka on pitänyt sisällään jo nyt sitä, mistä nuorempana haaveilin ja mitä halusin päästä kokemaan. Sain kokea, miten voima ja rohkeus onkin Jumalan synnyttämää meissä eikä omaa ansiota.

Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka. Apt. 1:8, 1992

Reilun kolmen vuoden aikana olen saanut elää rohkeasti uskoani todeksi. Olen saanut ottaa elämässäni isojakin askeleita, jotka nimenomaan kysyvät uskoa näkemisen sijaan. Luovuttamalla epäilykset ja pelot Jumalalle olen saanut elää todeksi samanlaisia hetkiä, jotka puhuttelivat minua jo lapsena kuulemissani todistuksissa. Mihin Jumala kutsuu, siihen Hän myös varustaa. Tämän rohkean uskon eläminen todeksi on myös vaatinut omaa sydämen ja mielen muutostyötä.

Olen kuullut sanottavan näin: ”Jumala löytää meidät aina sieltä, missä olemme, mutta ei jätä meitä sinne.” Jumala löysi minut oman elämäni raunioista, ja se oli otollinen paikka lähteä rakentamaan jotakin aivan uutta ja kestävää. Jumala kutsuu meitä jokaista muutokseen ja pyhittäytymään Hänen kaltaisuuteensa elämän kaikilla osa-alueilla.

Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. Room. 12:2, 1992

Tähän muutokseen annoin suostumukseni jo pikkutyttönä – en vain silloin tiennyt, mitä se käytännössä tarkoitti. Viime vuosien varrella olen usein huomannut, että omat ajatukseni, mielipiteeni tai suunnitelmani eivät ole olleet automaattisesti linjassa Jumalan kanssa. Niinpä minun on tarvinnut opetella tutkimaan ja kuulemaan, mitä mieltä Jumala on. Tämä kertoo rakkaussuhteesta Jumalan kanssa, jossa saan rehellisesti olla se, kuka olen, mutta suostua muutokseen ja alistamaan oman tahtoni Jumalan tahdon alle tietäen, että Hänen suunnitelmansa elämälleni ovat hyvät.

Muutos on vaatinut aina irtipäästämistä jostakin, mihin olen koko elämäni ajan tottunut tai mihin olen jopa kasvanut. Rikkinäinen maailma oli vuosien ajan muokannut ajatuksiani ja toimintaani ihmisten, yhteiskunnan ja maailmantilanteiden kautta, ja siksi oli tärkeää suostua Jumalan muutostyöhön ja kasvatukseen. Tähän kaikkeen Jumala sitoutuu jokaisen meidän kanssa, joten yksin meidän ei tarvitse saada aikaan muutosta.

Painakaa siis mieleenne, että niin kuin isä kasvattaa lastaan, niin Herra, teidän Jumalanne, kasvattaa teitä. 5. Moos. 8:5, 1992

On tuottanut suurta iloa, kun olen nähnyt Jeesuksen selvemmin itsessäni. Tuorein esimerkki liittyy ihmissuhteeseen, jossa minun oli vaikea osoittaa rakkautta kovin erilaisen elämäntavan ja arvomaailman vuoksi. Tiesin, että Jumala ei näe tilannetta mahdottomana, ja siksi rukoilin, että Jumala opettaisi minua, jotta saisin kasvaa ja astua tällä alueella uudelle maaperälle.

Ei mennyt kuin viikko, kun minulla oli arkinen kohtaaminen tämän ihmisen kanssa, ja hän kertoi omista huolistaan. Kun sydämeni tahtotila oli oppia rakastamaan häntä, avasi se tilaa uudelle toimintatavalle. Suustani pääsi ajatus, jota en vielä viikkoa aiemmin olisi uskonut pystyväni sanomaan ääneen. Tarjouduin viettämään hänen kanssaan aikaa ja näin olemaan konkreettisesti avuksi. Huomasin, miten rakkaudenosoituksen askel olikin matalampi kuin olin olettanut ja ehdotus ei tuntunut vastenmieliseltä. Se vaati vain tahtoa muuttua ja uskoa, että Jumala todella on sitoutunut muutokseen.

Rukouksissani on, että tämä teksti saa inspiroida sinua ottamaan pieniä suuria askelia omassa elämässäsi niillä osa-alueilla, joissa Jumala haluaa vielä vallata alaa ja muutoksen kautta vapauttaa sinua täyteen Jumalan mielen mukaiseen elämään. Ole rohkealla mielellä, sillä sinun kanssasi on ikiaikojen Jumala, jonka suunnitelma elämällesi on hyvä.

Siunaavin terveisin,
Saara

keyboard_arrow_up