Yksi Jumalan nimistä on Parantaja. Jumala on olemukseltaan Rakkaus, ja Hänen läsnäolonsa, voimansa ja Sanansa parantavat meitä sisäisesti ja fyysisesti. Raamatussa Vanhassa testamentissa kerrotaan Jumalasta Parantajana näin:
Herra sanoi: ”Jos kuuntelet tarkasti, mitä minä puhun, ja teet sen, mikä on oikein minun silmissäni, jos muistat minun käskyni ja noudatat kaikkia minun lakejani, niin minä en pane sinun vaivaksesi mitään niistä sairauksista, joilla kuritin egyptiläisiä. Minä, Herra, olen sinun parantajasi.” 2. Moos. 15:26, 1992
Parantuminen on upea perintöoikeutemme Herrassa. Olen saanut kokea lukuisia kertoja elämässäni Jumalan parantavaa kosketusta. Olen oppinut tuntemaan Isän, jolla on hyvä tahto minua kohtaan. Hän rakastaa viettää aikaa ja seurustella kanssani. Uskon, että Jumalaa koskettaa syvästi se, että etsimme aktiivisesti Hänen kasvojaan ja haluamme olla Hänen kanssaan. Hänellä on jatkuvasti suuri yhteyden- ja rakkaudenkaipuu puoleemme. Eikö jokainen vanhempi kaipaa lapsensa seuraa ja tahdo hänelle pelkästään hyvää? Samanlainen on meidän Taivaallinen Isämme. Jumala on kutsunut meidät läheiseen rakkaussuhteeseen kanssaan.
Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää… Luuk. 11:11–13, 1992
Olin ruvennut ahdistuksissani kääntymään ruoan ja herkkujen puoleen ja etsin niistä lohdutusta itselleni.
Muistan monia vuosia sitten, miten Jumala suvereenisti paransi minut syömishäiriöstä yhdessä lyhyessä rukoushetkessä. Monien vuosien tuska nostettiin harteiltani, aivan yllättäen. En osannut edes kuvitella, että voisin parantua. Etenkin erityisen stressaavissa ja ahdistavissa elämäntilanteissa syömishäiriöni pahentui.
Kyseisessä tilanteessa ystäväni rukoili puolestani kuunnellen Pyhää Henkeä ja Jeesus johdatti hylkäämisen haavaan, joka oli syntynyt pienenä, noin viisivuotiaana. Vanhempani olivat varmaan olleet siinä lapsuuteni kaudessa hyvin kiireisiä arjessa, ja olin jäänyt vajaaksi rakkauden ja huomion kokemuksista. Ihmettelin, miten yliluonnollisesti aloin rukoustilanteessa itkeä, kun hylkäämisen kipu nostettiin sydämestäni. Jumala paransi syvän haavan siinä hetkessä.
Rukoushetkeen asti olin tosiaan kärsinyt joidenkin vuosien ajan lievästä syömishäiriöstä. Olin ruvennut ahdistuksissani kääntymään ruoan ja herkkujen puoleen ja etsin niistä lohdutusta itselleni. Olin myös välillä laihduttamisen kierteessä. Söin välillä hyvin niukasti, ja myöhemmin se kostautui syömällä isompia kalorimääriä, joista jäi huono olo. En pitänyt itseäni kovin erityisenä, enkä arvostanut itseäni sellaisenani. Etenkin nuorempana ajattelin, että jos olisin hoikempi, olisin riittävämpi ja hyväksyttävämpi. Tätä maailma oli jatkuvasti syöttänyt, ja olin uskonut sen valheita.
Aikaa kului eheytymisrukouksesta, ja huomasin, että minun ei enää tehnyt mieli etsiä herkuista apua ahdistukseeni, vaan rupesin kääntymään lohdutuksen tarpeessa minun Isäni puoleen. Pyhä Henki näytti minulle, etten ollut aikaisemmin päästänyt Häntä surun hetkiin. Olin tästä yllättynyt ja rukoilin, että oppisin suremaan yhdessä Jeesuksen kanssa ja etsimään Häneltä rakkautta ja rauhaa tunne-elämääni. Oli ihanaa, kun ei tarvinnut enää pakonomaisesti hakea kaupasta herkkuja, kun tuli ahdistusta. Rauha laskeutui sydämeeni.
Sain kohdata täysin puhdasta armoa ja olen niin kiitollinen Jumalalle. Jos Herra pystyy parantamaan minut niin ihmeellisesti, ilman etten sitä edes osannut odottaa, mitäköhän kaikkea ihanaa ja hyvää Hän pystyy sinun elämässäsi tekemään? Muista, sinun Isäsi on puolellasi, rakas Jumalan lapsi. 🙂
Rakkaudella siunaten,
Suvi
