Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen.
Ef. 3:20–21, 1992
Omistan köyhän sydämen. Sydämen, joka on etsinyt ja janonnut Jumalaa pienestä saakka. Jeesus puhuu vuorisaarnassa siitä, miten hengessään köyhät ovat autuaita, sillä heidän on taivasten valtakunta. Se kertoo siitä, miten todellinen rikkaus löytyy Jumalasta, ja siitä, miten Jumala on asettanut meihin kaipuun etsiä Häntä ja täyttyä Hänen rakkaudellaan. Tämä on ollut minun tarinani.
Parikymppisenä minulle tuli suuri hengellinen tarve etsiä Jumalaa omaan ahdistukseeni, levottomuuteeni ja tyhjyyteeni. Pohdin, mikä on paikkani tässä elämässä, ja ajattelin, että täytyy olla olemassa jotain suurempaa kuin mitä voimme inhimillisin silmin nähdä. Innostuin ensin enkelikorteista ja -kirjallisuudesta. Pikkuhiljaa se johti joogaamiseen ja uushenkisiin asioihin. Luulin olevani oikealla tiellä. Ajattelin olevani “hengellinen ihminen”, joka etsii Jumalaa näistä asioista.
Tämä polku johdatti minut lopulta 2016 Intiaan Äiti Amman ashramiin eli hengelliseen luostariin, jonne tuli ihmisiä joka puolelta maapalloa. Tapasin myös suomalaisia siellä. Äiti Amma on tunnettu maailmalla kansainvälisesti halaavana “guruna”. Hän halasi ihmisiä ashramissa muutaman kerran viikossa ja opetti rakkauden periaatteista. Hän uskoi, että kaikki uskonnot vievät samalle tielle. Ei ollut väliä mihin uskoo – rakkaus on korkein aate ja päämäärä. Siihen uskoin minäkin. Ajattelin löytäneeni aidon rakkauden lähteen ja ihmisiä, joilla oli sama kaipuu kasvaa jumalalliseen rakkauteen. Voi, miten väärässä olin. Raamatussa sanotaan:
Miehen mielestä tie voi olla oikea, vaikka se lopulta on kuoleman tie. San. 16:25, RK
Parikymppisenä minulle tuli suuri hengellinen tarve etsiä Jumalaa omaan ahdistukseeni, levottomuuteeni ja tyhjyyteeni. Pohdin, mikä on paikkani tässä elämässä.
Pian palasin Suomeen ja kävin Äiti Amman kokouksissa Helsingissä. Seurasin hänen joogaohjelmaansa ja tapasin muita Äiti Amman seuraajia. Muutaman kokouksen jälkeen huomasin, että sisälleni oli kasautunut ahdistusta. Pohdin, onkohan tämä kuitenkaan paikkani. Mieleeni nousi siskoni helluntaiseurakunta, jonne olin muutaman kerran mennyt aikaisempina vuosinani. Ajattelin, että voisin mennä sinne ja katsoa, mitä siellä olisi tarjolla.
Ei aikaakaan, kun sain kohdata todellisen sydämen Paimenen ja Vapahtajan: Jeesuksen. Sain pyytää syntejäni anteeksi ja kutsua Jeesuksen sydämeeni. En kokenut siinä hetkessä mitään suuria maanjäristyksiä ja Jumalan dramaattista puhetta, mutta se oli aivan ratkaiseva hetki elämässäni. Siitä alkoi matkani Jumalan lapsena. Jätin uushenkisyyden ja päätin seurata Jeesusta. Sain ilmestyksen siitä, että Jeesuksen ristintyö olikin todellinen ja minua koskeva – ei vain kaukainen tarina, jonka olin kuullut kouluvuosinani.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joh. 3:16–17
Olin hämmästynyt, miten yhtäkkiä minulla olikin Taivaan Isä, joka rakasti minua ja näki minut. Jumala kohtasi minua juuri siinä paikassa, missä olin, kivuissani ja haavoissani. Oli ihmeellistä täyttyä ja parantua Hänen rakkaudellisessa läsnäolossaan. En tiennyt, että sellaista ehdotonta rakkautta oli olemassa.
Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. 5. Moos. 33:27
Suuri lahja kristittynä on se, että voi aina turvautua Jumalan apuun, myös pimeimmissä elämän laaksoissa. Joskus Jeesus johdattaa haastaviin ja kuoppaisiin teihin – esimerkiksi palvelemaan ja rakastamaan vaikeita ihmisiä. Silloin saan itse kasvaa Jumalan armossa ja anteeksiannossa. Siunauksellisen ja hyvän hedelmän näkee usein vasta myöhemmin, kun suostuu luottamaan Jumalaan, vaikka se ei aina siinä hetkessä tuntuisi kivalta.
Suurin asia elämässä on oppia tuntemaan Jumalaa ja kasvaa Hänen rakkaudessaan. Hän täyttää köyhät ja tyhjät sydämemme Hänen rakkauden tulellaan ja läsnäolollaan. Paavali eli tätä ilmestystä todeksi. Rakastan hänen radikaalia ja intohimoista antautumistaan Jumalalle – hän eli elämäänsä niin, että Jeesus oli sen keskipisteenä. Haluankin lopettaa opetukseni hänen sanoihinsa:
Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen. Fil. 3:8, 1992
Rukoukseni on, että uskaltaisit tarttua Jumalaa kädestä ja antaa Hänen johdattaa sinut syvemmälle Hänen rakkautensa syvyyteen, leveyteen ja korkeuteen. ♥️
Siunaten,
Suvi
