Pian palasin Suomeen ja kävin Äiti Amman kokouksissa Helsingissä. Seurasin hänen joogaohjelmaansa ja tapasin muita Äiti Amman seuraajia. Muutaman kokouksen jälkeen huomasin, että sisälleni oli kasautunut ahdistusta. Pohdin, onkohan tämä kuitenkaan paikkani. Mieleeni nousi siskoni helluntaiseurakunta, jonne olin muutaman kerran mennyt aikaisempina vuosinani. Ajattelin, että voisin mennä sinne ja katsoa, mitä siellä olisi tarjolla.

Ei aikaakaan, kun sain kohdata todellisen sydämen Paimenen ja Vapahtajan: Jeesuksen. Sain pyytää syntejäni anteeksi ja kutsua Jeesuksen sydämeeni. En kokenut siinä hetkessä mitään suuria maanjäristyksiä ja Jumalan dramaattista puhetta, mutta se oli aivan ratkaiseva hetki elämässäni. Siitä alkoi matkani Jumalan lapsena. Jätin uushenkisyyden ja päätin seurata Jeesusta. Sain ilmestyksen siitä, että Jeesuksen ristintyö olikin todellinen ja minua koskeva – ei vain kaukainen tarina, jonka olin kuullut kouluvuosinani.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joh. 3:16–17

Olin hämmästynyt, miten yhtäkkiä minulla olikin Taivaan Isä, joka rakasti minua ja näki minut. Jumala kohtasi minua juuri siinä paikassa, missä olin, kivuissani ja haavoissani. Oli ihmeellistä täyttyä ja parantua Hänen rakkaudellisessa läsnäolossaan. En tiennyt, että sellaista ehdotonta rakkautta oli olemassa.

Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. 5. Moos. 33:27

Suuri lahja kristittynä on se, että voi aina turvautua Jumalan apuun, myös pimeimmissä elämän laaksoissa. Joskus Jeesus johdattaa haastaviin ja kuoppaisiin teihin – esimerkiksi palvelemaan ja rakastamaan vaikeita ihmisiä. Silloin saan itse kasvaa Jumalan armossa ja anteeksiannossa. Siunauksellisen ja hyvän hedelmän näkee usein vasta myöhemmin, kun suostuu luottamaan Jumalaan, vaikka se ei aina siinä hetkessä tuntuisi kivalta.

Suurin asia elämässä on oppia tuntemaan Jumalaa ja kasvaa Hänen rakkaudessaan. Hän täyttää köyhät ja tyhjät sydämemme Hänen rakkauden tulellaan ja läsnäolollaan. Paavali eli tätä ilmestystä todeksi. Rakastan hänen radikaalia ja intohimoista antautumistaan Jumalalle – hän eli elämäänsä niin, että Jeesus oli sen keskipisteenä. Haluankin lopettaa opetukseni hänen sanoihinsa:

Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen. Fil. 3:8, 1992

Rukoukseni on, että uskaltaisit tarttua Jumalaa kädestä ja antaa Hänen johdattaa sinut syvemmälle Hänen rakkautensa syvyyteen, leveyteen ja korkeuteen.

Siunaten,
Suvi

Kotoa lähtiessä tuli olo, että olisi tässä aika paljon muutakin tekemistä. Tiesin kuitenkin jo kokemuksesta, että lähtemisen hankaluus yleensä tarkoittaa sitä, että jotain hyvää on odotettavissa.

Seurakunta myös auttaa meitä nousemaan kutsuumme. Me tarvitsemme toisiamme, yhteyden mukanaan tuomia ihmissuhteita ja rukousta toistemme puolesta.

Seurakunnan pää on Kristus. Me uskovat olemme Kristus-ruumiin jäseniä. Meillä on erilaiset tehtävät ja erilaiset palvelupaikat, mutta meitä kaikkia tarvitaan. Seurakunnassa on palveluvirkoja: apostolit, profeetat, opettajat, evankelistat ja paimenet, Ef. 4:11. Näiden seurakunnan hengellisen toiminnan kannalta tärkeiden tehtävien lisäksi tarvitaan ylistäjiä, somevaikuttajia, kahvinkeittäjiä, siivoojia, tervetulotiimiläisiä jne. Jokaisen tehtävä on tärkeä! Olennaista on se, että haluat rakentaa seurakuntaa niillä lahjoilla, jotka Jumala on sinulle antanut, ja palvella siinä tehtävässä, mihin Jumala on sinut kutsunut.

Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. 1. Kor.12.27

Mihin me tarvitsemme seurakuntaperhettä?

Seurakunta on perhe. Siellä on eri-ikäisiä ja eri taustaisia ihmisiä. Joku on ollut uskossa vuosikymmeniä, joku toinen vasta äskettäin löytänyt Jeesuksen. Seurakunnan uskovat ovat kaikki yhtä ruumista – tämä pätee uskoviin myös maailmanlaajuisesti.

Yksi seurakunnan tehtävistä on ylläpitää ja tukea yhteyttä uskovien välillä. Meidät on tuotu yhteyteen Jeesuksen kanssa ja meidät on tuotu yhteyteen myös toistemme kanssa. Jumalan rakkaus on se liima, joka pitää seurakuntaa yhdessä.

Me tarvitsemme seurakuntaa moneen asiaan: yhteyteen, ylistykseen, Raamatun opetukseen, rukoukseen, ehtoollisen nauttimiseen. Seurakunnassa myös Pyhän Hengen profeetalliset armolahjat saavat toimia.

Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää innokkaasti saamaan hengellisiä lahjoja, varsinkin profetoimisen lahjaa. Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa. 1. Kor. 14:1,4

Korona-aikana moni sai kokea, miltä tuntui olla erossa seurakuntaperheestä. Ajattele tilannetta, että syntymänsä jälkeen avuton vauva jätettäisiin selviämään yksin. Ei siitä mitään tulisi ilman hoitajaa, joka antaa hoivaa, ruokaa ja juomaa. Vaikka meillä on digitaaliset kanavat, joiden kautta saamme katsella ja kuunnella hyviä opetuksia, ne eivät korvaa yhteyttä ja sitä, että kokoonnumme yhteen ylistämään Jumalaa ja rohkaistumaan toisistamme.

Seurakunta myös auttaa meitä nousemaan kutsuumme. Me tarvitsemme toisiamme, yhteyden mukanaan tuomia ihmissuhteita ja rukousta toistemme puolesta. Olemme myös toisillemme peili, jonka kautta näemme Kristuksen.

Yhtenä seurakuntana taistelemme maailman pimeyttä vastaan

Yksi seurakunnan olemassaolon tärkeistä tehtävistä on se, että yhdessä taistelemme vihollisen valtaa vastaan. Meillä on auktoriteetti rukouksessa ja ylistyksessä, ja vihollisen on väistyttävä. Seurakunnalla on auktoriteetti estää maailman täydellinen pimeys.

Seurakunta koostuu monista uskovista. Kuvittele, että yhdessä uskovassa palaa Jumalan tuli. Entä jos se palaakin sadassa? Mitä enemmän meitä on, sitä isompi on rakkauden liekki ja roihu, jota me kannamme ja viemme eteenpäin. Kun olemme iso, roihuava kokko, se saa vihollisen perääntymään. Sanoohan Sana:

Olkaa siis Jumalalle alamaisia mutta vastustakaa Paholaista, niin hän pakenee luotanne. Jaak. 4:7

Lopuksi

Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme… Hepr. 10:25

Raamatunkäännös 92 sanoo saman asian: “Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteistä kokousta…” Niin tärkeää meidän on mennä vastaanottamaan Jumalan hyvyyttä. Jos sinulla ei vielä ole omaa seurakuntaa, etsi itsellesi hyvä paikka, missä saat rakentua. Jumalalla on sinulle tehtävä elämässäsi ja seurakunnassa. Kerro seurakunnassa, että haluat palvella ja palvele ilolla, sillä Jumala rakastaa haluasi antautua palvelemaan Häntä myös seurakunnassa.

Minulla on ihana seurakunta! Tiedän, että minulla on paikka siellä. Joitakin viikkoja sitten kaksi seurakuntalaista toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi ja kumpikin totesi, että onpa kiva nähdä pitkästä aikaa. Silloin itsekin huomasin: tosiaan, viime kerrasta oli jo muutama viikko. Nämä kommentit eivät loukanneet minua, vaan päinvastoin tulin niistä iloiseksi ja tietoiseksi, että perheenjäsenet olivat kaivanneet minua.

Meitä ei ole luotu elämään yksin, vaan perheessä. Eläköön seurakunta!

Sinua siunaten,
Anne

Kerron tässä sinulle ”Jumalan äänen kuulemisharjoituksesta”. Tämä harjoitus avasi huomiotani uudella tavalla Pyhän Hengen suuntaan. Sain huomata, että Hän on ystävä, joka voi ja haluaa askeleitakin ohjata ja huomiota tärkeisiin asioihin suunnata.

Power Prayerissa meillä oli syksyllä harjoitus, jossa käytiin tunnin mittaisella rukouskävelyllä kerran viikossa kuukauden ajan. Tämä oli minulle todella silmiä avaavaa. Kerron tässä, mitä tapahtui yhdellä erityisellä kävelykerralla:

Menin ovesta ulos ja pysähdyin. Hieman epäröiden esitin sydämessäni kysymyksen Pyhälle Hengelle, että mihin suuntaan mennään. Tunnustelin, ja koin lempeää ohjausta kulkea lähimetsän halki ja sen jälkeen suoralle tieosuudelle. Pysähdyin harjoituksessa jokaisessa tienhaarassa tunnustelemaan suuntaa. Tällä suoralla tieosuudella näin kauempana miehen, joka kumarteli hieman erikoisella tavalla. Mieleeni nousi, että olisiko kyseessä jonkinlainen sairauskohtaus. Kun pääsin lähelle, kysyin häneltä, onko kaikki hyvin. Hän kertoi olevansa toipilas auto-onnettomuudesta, ja sen tähden hän teki näitä liikkeitä. Juteltiin tovi miehen kanssa niitä näitä, ja keskustelu johti ihmeellisesti siihen, että mies otti Jeesuksen vastaan elämäänsä.

Jatkoin iloisena matkaani, miehen yhteystiedot seurakuntaan ohjaamista varten taskussani. Taas kyselin Pyhältä Hengeltä suuntaa. Olin tullut lähelle yhden uskovan veljen taloa. Koin kehotusta piipahtaa pikkuvisiitillä, ja nousi ajatus, että tämä ystävä puhuisi elämääni Taivaan Isän rakkautta. Hän avasi minulle oven ja kutsui peremmälle. Tovi istuttiin ja rupateltiin. Kysyin sitten, josko hän haluaisi siunata minua Taivaan Isän rakkaudella. Se vaikutti olevan hänelle itsestään selvää ja ilo. Siunattuna sain ”harjoitusmatkaani” jatkaa edelleen avoimena Pyhän Hengen kehotuksille. Jälleen tunnustelin suuntaa jokaisessa tienhaarassa.

Seuraava kohta, jota Hän matkallani osoitti, oli kävelytien merkki. Pysähdyin katsomaan sitä. Liikennemerkissä isä pitää lasta kädestä ja he kävelevät yhdessä eteenpäin. Koin, että Isä muistutti minua siitä, että näin Hän haluaa kulkea kanssani käsi kädessä yhtä matkaa. Ajatus kosketti ja lämmitti sisintäni.

Pienen matkan kuljettuani koin kehotusta jälleen pysähtyä. Kävelytien oikealla puolella oli pienoinen lampi. Katselin kaisloja ja hiljaisen tuulen tuomaa veden väreilyä. Olin kuulolla Isän suuntaan ja kysyin, mitä Hän haluaa tästä puhua minulle. Näin koin: ”Näetkö rakkaani, lammen vesi pysyy paikallaan, ei virtaa mihinkään. Se kostuttaa kyllä ympäristöään. Lasteni elämässä on tärkeää, että Elävä vesi saa virrata heidän elämässään. Anna Elävän veden valtaistuimeltani virrata elämässäsi; milloin pienenä purona, milloin kosken lailla. Ota vastaan rakkauttani omaan elämääsi kahdenkeskisissä hetkissä kanssani, ja tule rohkeasti mukaan sinne, missä Minua ylistetään ja palvotaan; tule sinne, missä Elävä vesi vuolaasti virtaa. Haluan jatkuvasti uudistaa, virvoittaa ja vahvistaa sinua. Rakastan sinua lapseni.”

Mieleeni nousivat Jeesuksen sanat:

Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat. Joh. 7:37–38

Matkani jatkui, ja lähestyin jo kotia. Askeleitteni kaartuessa kotipihaan koin vielä kehotusta pysähtyä ja kuunnella. Mieleeni nousi ajatus: “Kotisi on sinulle levon, virvoittumisen ja latautumisen paikka. Rakastan sinua lapseni.”

Sydämeni oli täynnä rauhaa ja kiitollisuutta. Tunsin itseni virvoittuneeksi ja ihmettelin, miten paljon Jumala oli matkallani puhunut, ja aikaahan oli mennyt vasta tunti. Tämä oli minulle alku jollekin uudelle, vieläkin läheisemmälle suhteelle Isän ja Jeesuksen kanssa. Sain kokea, miten Pyhä Henki haluaa tietä viitoittaa ja edeltä valmistetuissa teoissa kuljettaa.Tämä pieni esimerkki nosti näkyväksi sen, että jos oikeasti annamme Pyhän Hengen askeleitamme johtaa, niin löydämme aarteita.

Siunattuja askeleita Jeesuksen kanssa!

Tuula

Hyvä johtaja saa tiiminsä puhaltamaan yhteen hiileen ja kulkemaan oikeaan suuntaan oikeassa aikataulussa, pitäen samalla huolta ihmisten hyvinvoinnista.

Olit pienen tai suuren lauman johtaja, kotiäiti tai toimitusjohtaja, sinun johtajuutesi on tärkeää Jeesukselle ja Hän haluaa auttaa ja opettaa sinua.

Hyvän paimenen sydän: Läsnäoloa ja rohkaisua

Hesekielin kirja antaa meille eriomaisen mallin oikeasta huolenpidosta:

15 Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. 16 Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on. Hes. 34:15-16

”Kadonneet lampaat” voivat kuvastaa työntekijöitä, jotka ovat menettäneet motivaationsa tai joiden fokus on hämärtynyt. Hyvän paimenen ja hyvän johtajan tehtävä on palauttaa suunta ja koota kaikki takaisin yhteisen tavoitteen ääreen. Hyvä johtaja näkee vaivaa löytääkseen syyt motivaation puutteeseen ja saadakseen motivoitua työntekijänsä tai tiiminsä jäsenet uudelleen.

Kuten Hesekielin kirjassakin sanotaan, Herra kaitsee lampaitaan ja vie ne itse lepäämään. Hyvä paimen viettää aikaa lampaidensa kanssa ja tuntee ne niin hyvin, että tietää niiden tarpeet. Myös hyvän johtajan tulee viettää aikaa alaistensa kanssa ja nähdä vaivaa tutustuakseen heihin kunnolla. Näin hänen on mahdollista auttaa parhaiten vaikeissa tilanteissa ja myös toisaalta löytää parhaiten sopivat tai työntekijää eniten kehittävät tehtävät tiiminjäsenilleen.

Pelolla johtaminen on tylyyttä, josta Hesekiel varoittaa. Pelon ilmapiirissä ihmiset saattavat totella, mutta he eivät kukoista. Huono paimen voi olla myös ”näkymätön”. Vaikka johtaja ei olisi tyly, mutta jättää laumansa vaille ohjausta, hän epäonnistuu tehtävässään. Aluksi vapaus tehdä mitä vain voi tuntua työntekijästä mukavalta, mutta ilman yhteistä suuntaa tiimi hajoaa ja jokainen kulkee lopulta omia polkujaan.

Todellinen tulos syntyy kuitenkin turvallisessa ja kannustavassa ilmapiirissä, jossa ihmiset saavat nauttia työstään ja kehittyä. Hyvä paimen on saanut lampaidensa luottamuksen ja lampaat seuraavat häntä. Ne kuulevat ja tuntevat paimenen äänen eikä paimen tarvitse väkivaltaa ohjatakseen niitä.

Jakeessa 16 tulee esiin hyvän johtajuuden ydin: huolenpito, heikkojen tukeminen ja oikeudenmukaisuus. ”Lihavien ja väkevien” hävittäminen viittaa siihen, että hyvä johtaja uskaltaa puuttua väärinkäytöksiin ja oman edun tavoitteluun tiimin sisällä. Hyvä johtaja osaa siis myös olla tiukka.

Johtaminen on kutsumus

Esimiehenä ja varsinkaan hyvänä esimiehenä oleminen ei siis ole helppoa – on huomattavasti helpompaa arvostella johtajia kuin toimia itse siinä vastuussa. Siksi tämä hyvän paimenen esimerkki on peili, josta me jokainen voimme ammentaa oppia omiin tehtäviimme – oli se vaativa esimiestehtävä tai pienemmän tiimin vetäminen.

Meillä on onneksi johtajana aivan ylivoimaisen paras johtaja, jolta kysyä neuvoja aina: Jeesus! Kun et tiedä miten tulisi toimia, pysähdy ja hiljenny ja kysy Pyhältä Hengeltä neuvoa.

Olit pienen tai suuren lauman johtaja, kotiäiti tai toimitusjohtaja, sinun johtajuutesi on tärkeää Jeesukselle ja Hän haluaa auttaa ja opettaa sinua. Jeesuksen luota löydät aina kaikki ratkaisut ja parhaan johtamistavan.

Jos sinulle on annettu johtamisen vastuu, ota se vakavasti ja tee se hyvin ja tarmokkaasti!

… joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten. Room. 12:8

Siunaten,
Terhi

Viime vuoden puolella tuli ajankohtaiseksi alkaa miettiä omia 30-vuotisjuhliani: haluanko juhlia niitä, missä tai miten, kenen kanssa? Uskonelämääni oli tuossa kohtaa vajaa kolme vuotta takana, ja huomasin, että suunnitelmat juhlien osalta olivat muuttuneet paljon. Oikeastaan listalta oli karissut pois moni asia, jota aiemmin olin halunnut tai ajatellut. Elämäni oli muuttunut paljon lyhyen ajan kuluessa. Niinpä aloin miettiä, miltä elämäni näyttää tässä kohtaa ja millaiset juhlat ovat sopivat.

Aloin tehdä listaa ihmisistä, joiden kanssa halusin jakaa tuon juhlapäivän. Ennen uskoontuloani ihmisiä olisi ollut vain muutamia, mutta nyt huomasin listan kasvaneen moninkertaiseksi. Tämä tarkoitti, että juhlia ei voinutkaan pitää enää kotonani, ja aloin mielenkiinnosta selata vuokrattavia juhlatiloja. Satuin löytämään tilan, joka oli aivan itseni tyylinen, ja se oli ollut vasta vuoden käytössä. Tilavuokraan kuului enemmän kuin osasin odottaa: kauniit astiat, kultaiset aterimet, harmoniset koristeet ja paljon muuta, joka helpotti juhlajärjestelyitä. Sisimmässäni kihelmöi: ”Voisinko minä pitää juhlat oikeasti täällä? Olisinko minä tämän arvoinen? Voinko panostaa rahallisesti näin paljon?”

Jäin pohtimaan asiaa. Huomasin olevani innoissani, mutta samalla ajattelin, että kyllä nyt vähempikin pitäisi riittää. Tämä haastoi myös suhdettani Jumalan kanssa. Mitä Hän haluaa minulle? Unelmoiko Hän samoista asioista kanssani? Aikaa kului, ja piti tehdä päätös, varaanko tilaa itselleni. Olin pallotellut toistakin vaihtoehtoa, joka olisi ollut ilmainen tila, mutta ilman astioita tai koristeita. Lisäpöytiä ja -tuolejakin olisi tarvinnut itse ostaa ja kuljettaa paikan päälle. Hieman epävarmana varasin kuitenkin tilan.

Tämä prosessi paljasti sydämestäni sen, etten pitänyt itseäni tiettyä tasoa arvokkaampana ja väärällä tavalla tuomitsin elämästäni pois mahdolliset ns. ”maalliset ylellisyydet”. Tämä kuitenkin soti montaa raamatunkohtaa ja -kertomusta vastaan, jotka pyörivät mielessäni. Pohdin, miten esimerkiksi Salomo sai nauttia ylellisyydestä ja Jumala siunasi häntä paljon. Tai miten Job sai paljon maallista hyvyyttä ja rikkautta, enemmän kuin mitä hänellä alunperin olikaan. Uuden testamentin puolelta nousi mieleen tuhlaajapoikavertaus, jossa isä järjesti suuret juhlat poikansa kunniaksi. Enkö siis minäkin olisi tämän juhlan arvoinen?

Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Luuk. 15:22-23

Rukoilin paljon Jeesukselta viisautta asiaan ja päätin laskea hankkeeni Herran eteen. Lopputulemana ilmaisen tilan vuokraaminen ei olisi järjestynytkään halutulla tavalla ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tämä unelmieni vuokratila. Vielä viime metreillä mietin tilan perumista rahallisista syistä, mutta sain tietää, että työnantajani maksaa työntekijöilleen ylimääräisen bonuksen. Tämä oli viimeinen vahvistus sille, että Jumala kulkee järjestelyissä mukana.

Juhlapäivä oli täydellinen. Osa ystävistäni halusi leipoa juhliini tarjottavaa, osa tuli auttamaan koristeluissa ennen juhlaa. Jokaisella oli tärkeä paikkansa juhlan järjestymisessä. Sain upeita ainutlaatuisia lahjoja ja kokemuksia, nauroin ja hymyilin niin, että poskiin sattui, eikä onnenkyyneliltäkään vältytty. Päivä oli täyttymys Herran hyvyydestä, rakkaudesta ja huolenpidosta. Tuntui kuin olisin ollut Herran kämmenellä kaiken rakkauden kohteena, ja niin olinkin ja olen aina.

Tämä kokemus oli matka syvempään ilmestykseen Jumalan sydämestä, Hänen isällisesta rakkaudestaan ja hyvyydestään. Sain murtaa valheellista ajatusmaailmaa itsestäni ja arvostani ja valloittaa ”luvattua maata” vielä enemmän itselleni. Päivä todisti minulle, miten Jumalalla oli koko ajan kaikki hallinnassa ja eri asiat tapahtuivat syystä ja juuri oikeaan aikaan.

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. Ps. 23:6

Toivon, että tästä on sinulle rohkaisua ottaa vastaan se hyvyys ja rakkaus, mikä Jumalalla on ainutlaatuisella tavalla varattuna sinun elämällesi. Tällaisilla kokemuksilla on pitkälle kantava voima. Ne ovat arvokkaita helmiä juuri sinua varten.

Siunaavin terveisin, Saara

Olen tuntenut suurta häpeää haavoistani ja kivuistani. Olen pelännyt kertoa niistä, ja suurin pelkoni on ollut ulkopuolelle jättäminen ja hylätyksi tuleminen, jos kerron.

Hän rohkaisee meitä menemään eteenpäin ja antamaan tilaa meissä Hänen äänelleen, sillä pienelläkin todistuksella saattaa olla toiselle lähimmäiselle valtava merkitys.

Minä olen kamppaillut paljon haavojeni kanssa. Olen tuntenut suurta häpeää haavoistani ja kivuistani. Olen pelännyt kertoa niistä, ja suurin pelkoni on ollut ulkopuolelle jättäminen ja hylätyksi tuleminen, jos kerron.

Olen saanut suurta apua näihin kipuihin Pyhältä Hengeltä. Kun olen saanut käsitellä ja murtaa näitä kipuja yksi kerrallaan Pyhän Hengen johdolla, olen saanut vapautua ja eheytyä. Ulkopuolisuuden tilalle onkin tullut yhteys ja tunne siitä, että kuulun Jumalan perheeseen. Jumalan rakkaus sydämessäni on saanut pikku hiljaa lisääntyä.

Olen itse nähnyt todistuksen voiman: Kun olen uskaltanut kertoa Pyhän Hengen johdolla näistä vapautumisprosesseista Jeesuksen tukemana ja rohkaisemana, se on tuonut pelon sijaan yhteisön tai tilanteen ilmapiiriin vapautta ja keveyttä. Yhteys ja ilo ovat lisääntyneet, ja yhteenkuuluvuuden tunne on vahvistunut.

Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta. Joka pelkää, ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. 1. Joh.‬ ‭4‬:‭18‬

Jeesus pyytää meitä antamaan kaikki kivut ja pelot Hänelle ja tukemaan toisiamme. Hän rohkaisee meitä menemään eteenpäin ja antamaan tilaa meissä Hänen äänelleen, sillä pienelläkin todistuksella saattaa olla toiselle lähimmäiselle valtava merkitys. Juuri se sinun todistuksesi voi olla ratkaiseva avain ystävälle, joka kamppailee mielessään elämästä ja kuolemasta. Olet toivon tuoja juuri tuohon hetkeen.

Näin todistus Kristuksesta on vahvistettu teissä. 1. Kor.‬ ‭1‬:‭6‬‬‬

Ollaan rohkeita todistuksessamme, Kristus meissä kirkastuu.

Sinua siunaten,
Arto

Yllätyksekseni olen saanut huomata, että Jumala ehdottaa taukoja paljon useammin kuin olisin kuvitellut tai osannut niitä itse ottaa. Taukoja, joita viettää yhdessä Hänen kanssaan, esimerkiksi kävelylenkillä tai kahvikupin äärellä. Kun en ole ollut varma, mitä tekisin seuraavaksi, olen kysynyt neuvoa Pyhältä Hengeltä. Mieleeni on monesti noussut joku ihminen tai tehtävä, ja sen mukaan olen sitten tarttunut toimeen. Jossain vaiheessa olen myös saattanut kokea Pyhän Hengen vihjaavan, että tämä riittää tältä päivältä. Loput kannattaisi jättää seuraavaan päivään. Ei olekaan ollut tarkoitus uurastaa uupumiseen asti.

Kaikista ihanimmat päivät olen viettänyt, kun olen heti aamusta muistanut tuoda päiväni Isälle ja pyytänyt Häntä johdattamaan päivän kulussa ja tehtävissä. Kun en välillä ole ollut varma siitä, mitä päivä tuo tullessaan, ja alkanut kokea hieman huolta tai ahdistusta, olen kokenut, että Jeesus on muistuttanut minua: Saan antaa Hänen toimia ikään kuin liikenteenohjaajana arjessani. Hän seisoo risteyskohdassa ja pysäyttää sen liikenteen, jota Hän ei ole tarkoittanut päivääni, ja ohjaa kohdalleni ne tehtävät, jotka Hän on minulle siihen päivään tarkoittanut. Tällä tavalla olen myös saanut nauttia lepoa, tietäen, että Jeesus auttaa jokaisessa tehtävässä ja on itse antanut ne minulle tehtäväksi.

Tässä kaikessa minua on alkanut suuresti lohduttaa se ajatus, että Jumala tuntee kantokykyni ja voimani. Niin kuin virressä ”Päivä vain ja hetki kerrallansa” lauletaan, saan luottaa siihen, että Isä antaa minulle päivän kuormat – ja myöskin levon hetket. Hän on Tarpeideni täyttäjä, joka opettaa minulle kestävyyttä ja kuuliaisuutta ja tekemään tehtäviäni Hänen kanssaan, mutta huolehtii myös siitä, että saan riittävästi lepoa.

Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa. Fil. 4:19

On myös ollut valtava löytö saada alkaa ymmärtää, että minun ei edes tarvitse onnistua täydellisesti tehtävissäni. Jeesus on se, joka on täydellinen, ja uskomalla tehtäväni Hänen käsiinsä ja toimimalla parhaani mukaan Hänen johdatuksessaan, Hän ottaa lopputuloksesta vastuun. Minun ei tarvitse.

Välillä, kun olen huomannut ajautuneeni takaisin jonkinlaiseen synkkään suoritusputkeen, olen kokenut Jumalan muistuttavan näistä raamatunkohdista.

Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä. Matt. 11:30

…Jumala on rakkaus. 1. Joh. 4:8

Ne ovat palauttaneet mieleeni, että Jeesus kantaa aina iestä kanssani ja että Hänen minulle antamansa ies on sopiva. Jumala myös rakastaa minua ja haluaa minulle hyvää.

Oman elämän kontrolloinnista irti päästäminen on vaikeinta ja mahtavinta, mitä olen viime aikoina saanut opetella. Kokemus siitä, että vaellan samoissa askelissa ja samassa tahdissa Isän kanssa, on ihmeellinen. Ei haittaa, vaikka joinakin päivinä en onnistukaan siinä, voin aloittaa harjoittelun joka päivä uudestaan.

Rentous tuntuu kulkevan käsi kädessä luottamuksen kanssa. Onkin aika hienoa olla Isän kasvatuksessa ja kasvaa rentoudessa ja luottamuksessa Häntä kohtaan. Hänellä on loppujen lopuksi se paras suunnitelma elämääni varten, ja levon paikasta käsin, yhdessä Hänen kanssaan, siinä on paras vaeltaa.

Sinua siunaten,
Katri

Kävimme katsomassa vain muutamaa taloa ennen kuin mieheni huomasi myynti-ilmoituksen talosta, josta tuli ihana kotimme. Kun ensi kertaa tulimme sitä katsomaan ja käännyimme pihatien mutkasta, muistan talon tullessa näkyviin ihmetelleeni: ”Voisiko Isä olla antamassa meille jotakin näin hyvää?” Se tuntui ihmeelliseltä.

Talo oli keltainen kaksikerroksinen puutalo, jossa oli vähän huvikumpumaisia piirteitä: se oli lisäosalla varustettu rintamamiestalo, jossa ulokkeita näytti olevan joka suuntaan ja takana oli terassi. Sisälläkin tuntui, että jokaisen kulman takaa löytyi uusi huone. Tilaa ja huoneita oli siis runsaasti, mutta vaikutelma oli kodikas. Yläkertaan johtivat portaat, joissa askelman korkeus oli tavallisesta poikkeava – niin sopiva, että siihen kiinnitti huomiota. Silmää miellyttivät myös tyylikkäät yksityiskohdat, mm. eteisestä avautuvat kaarimaiset oviaukot seuraaviin huoneisiin toivat kartanomaista tyylikkyyttä. Suurikokoinen olohuone oli muutaman askeleen alempana, ja kaunis valkoinen takka houkutteli tulen äärelle lukemaan talvipakkasilla. Talo tuntui niin meidän kodilta – käsittämättömän ihanalta!

Etukäteen olimme rukoillessamme listanneet Jumalalle asioita, joita toivoimme unelmatalossamme olevan. Haaveissa oli mm. oma rauha, sijainti keskustassa ja meren äärellä. Nämä samanaikaisesti mahdottomilta tuntuvat toiveet yhdistyivät jännittävällä tavalla tässä talossa, joka sijaitsi juuri taajaman ulkopuolella. Kahdelta sivulta tonttia ympäröi metsä, ja talon takana vähän matkan päässä nousi kallioseinämä, jonka huipulta avautui näköala kaupungin yli. Kesäaikaan talo ei näkynyt tielle pihaa reunustavien puiden takaa, se todella oli aivan omassa rauhassaan. Kuitenkin keskustaan oli vain kaksi kilometriä matkaa, joten polkupyörällä olisi ihana polkaista kesällä torille. Merta ei ollut näköpiirissä, mutta pihalla oli uima-allas, kahdeksan metriä pitkä ja valettu, betoninen! Ihmeellisesti Isä järjesti yksityiskohdat, joita olimme rukoilleet!!

Talo oli siis löytynyt, mutta suuren pankkilainan ottaminen ja velkataakka arveluttivat. Normaalia ”elämäni suurinta lainaa ottamassa” -jännitystä lisäsi huomattavasti vielä yleisesti Euroopan epävarma taloustilanne. Elettiin vuotta 2011. Kreikka oli konkurssin partaalla ja koko EU talouskriisissä.

Inhimillisesti oli mahdotonta tietää, mihin suuntaan asiat tulisivat kääntymään ja mitä seuraavaksi tapahtuisi Suomen ja Euroopan taloudessa. Olisiko mitään järkeä ottaa isoa asuntolainaa ja mihin joutuisimme sen kanssa? Oma rukoukseni oli, että ”Isä, minä NIIN haluaisin tämän talon. Mutta Sinä tiedät, mikä on parasta.” Kyse oli niin isosta asiasta ja maailmantilanteesta, jonka yksin Jumala tuntee ja tietää, että loppujen lopuksi oli helppoa jäädä Jumalan varaan. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin luottaa, sillä asiat olivat täysin ulottumattomissani. Ihmeellisesti Jumala antoi sydämeeni vakaan luottamuksen ja syvän rauhan: Isä tietää, mikä on parasta, ja Hänen tahtonsa tapahtukoon. Jumalan varaan oli levollista jäädä koko painolla.

Ennen kuin teimme ostotarjousta talosta, saimme kuulla, että vähän aiemmin unelmatalomme oli jo lähes mennyt kaupaksi. Myyjä oli hyväksynyt ostajan tarjouksen, mutta viime hetkellä ostaja oli kuitenkin vetäytynyt – kiitos Jumalalle siitä! Tässä kohdassa kuitenkin huoli nousi pintaan: Olikohan talossa jotakin vikaa, jota emme itse olleet huomanneet, mutta kaupasta vetäytyneet olivat? Isän ihmeellistä johdatusta oli se, että saimme selville tuon aiemman ostajan nimen ja mieheni tunsi hänet. Puhelinsoitto vain ja saimme tietää vetäytymisen syyn (ei liittynyt itse taloon) sekä hänen tekemänsä ostotarjouksen suuruuden, jonka myyjä oli hyväksynyt. Tästä tiedosta oli meille iso apu, sillä nyt rohkenimme tarjota hintapyynnöstä huomattavasti alhaisempaa summaa kuin olimme aiemmin ajatelleet.

Toinen tarjouksemme hyväksyttiin ja kaupat lyötiin lukkoon. Tuntui aivan käsittämättömältä, että talo oli nyt meidän!! (tai pankin ) Tämän ihanan kodin saaminen oli itselleni konkreettinen osoitus Jumalan hyvyydestä meitä kohtaan. Eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin Jumalan hyvyys tuli itselleni käsin kosketeltavaksi tämän talon kautta.

Muutettuamme omaan kotiimme seisoin monena iltana keittiön ikkunan ääressä juuri ennen nukkumaanmenoa. Katselin kiitollisin mielin kauempana näkyviä kaupungin valoja ja mielessäni siunasin kaupunkia rukoillen Jumalan hyvän tahdon tapahtumista. Sisimmässäni oli vahva tunne, että juuri tähän sijaintiin, taajaman ulkopuolelle, kaupungin reunalle Jumala halusi meidät sijoittaa omaa tarkoitustaan varten. Tämä koti on meidän perheellemme nautittavaksi tarkoitettu, mutta lisäksi Jumalalla on sille myös jokin muu tarkoitus. Vielä tuo tarkoitus ei ole käynyt ilmi, mutta tuntuu niin oikealta, kun kotimme on vuosien varrella saanut toimia aina välillä kokoontumispaikkana, Jumalan kohtaamisen ja yhteyden paikkana, elämän jakamisen paikkana, rukouksen paikkana… Mielenkiintoista nähdä, millä tavoilla talo saa vielä olla Isän käytössä, miten Hän haluaa sitä käyttää!

Olen niin kiitollinen Jumalalle talosta, joka muistuttaa itseäni jatkuvasti Hänen hyvyydestään. Tämä koti on todella Isän meille antama. Ilman Hänen apuaan niin moni asia olisi voinut mennä eri tavoin tai jäänyt toteutumatta!

Sinunkin elämässäsi on varmasti pieniä tai suuria asioita, joissa Jumala on ihmeellisesti auttanut. Miten hyvä onkaan välillä pysähtyä huomaamaan, muistamaan ja kiittämään Hänen hyvyydestään!

Sinua lämpimästi siunaten,
Siru

Pienestä saakka olen oppinut olemaan hiljaa. Uskoin, että minun äänelläni ei ole tilaa tässä maailmassa. Se on vihollisen valhetta, jonka olen kiltisti uskonut.

Minäkin sain kokea, etten enää pelkää tilanteita, joissa tarvitaan ääntäni kuuluville. Saan tuoda sen rohkeasti ja pelotta esille.

Daavidin itsevarmuus Jumalassa huokuu Daavidin sanoissa ja olemuksessa. Hän on täynnä Jumalaa, keholtaan, ajatuksiltaan ja sydämeltään. Hän tietää, kuka hän on. Hänellä on kokemusta Jumalan voimasta pelastaa ja olla hänen kanssaan niin kuin tässä kohdassa:

Daavid sanoi vielä: “Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä.” Silloin Saul sanoi Daavidille: “Mene, Herra olkoon sinun kanssasi!” 1. Sam. 17:37, 1992

Nämä sanat olivat Daavidin haarniska taisteluun mentäessä. Saul antoi Daavidille omat varusteensa, mutta Daavid ei niitä kyennyt pitämään päällänsä, vaan riisui ne pois ja otti omat varusteensa, sauvan, kivet ja lingon.

Näillä varusteilla Daavid voitti Goljatin. Hän oli nuori, muiden ihmisten silmissä kokematon ja Goljattiin verrattuna pieni, mutta hän voitti yhdellä osumalla mahdottomalta näyttävän taistelun, koska hän tiesi, kenen kanssa hän on. Raamatunjae Room. 8:31 kertoo meille näin:

Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?

Sinä riität juuri sellaisena kuin olet, taistelemaan arkielämän Goljatteja vastaan Jumalan kanssa, luottamuksen ja rakkauden haarniska ylläsi. Sinun ei tarvitse olla suuri ja mahtava, sinä voit olla sinä, sillä Jumala tietää, mitä Hän on sinuun laittanut, ja Hän nostaa sinut, Hän kouluttaa sinut siihen tehtävään, jonka Hän on sinulle valmistanut. Suostumalla siihen prosessiin, jossa Hän saa sinua kouluttaa, sinusta tulee Hänen mahtava soturinsa maailman Goljatteja vastaan.

Minäkin sain kokea, etten enää pelkää tilanteita, joissa tarvitaan ääntäni kuuluville. Saan tuoda sen rohkeasti ja pelotta esille. Saamme rohkeasti seistä Jumalan totuudessa ja rakkaudessa niin kuin Daavid. Raamatunkohta Ps. 27:1 olkoon rohkaisuna sinun matkallasi lähemmäksi Jumalaa:

Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?

Siunattua helmikuuta,
Vilhelmiina

Elämämme myrskyissä saatamme usein ihmetellä, eikö Jeesus välitä niistä vaikeista elämäntilanteista, joita koemme. Kuuleeko Hän ollenkaan avunhuutojamme ja missä ihmeessä rukousvastaukset viipyvät?

Meidän ei tarvitse alistua vihollisen painostuksen alle, vaan ainoastaan kiinnittyä entistä enemmän Jumalaan, kuunnella ja tehdä niin kuin Hän meitä kehottaa.

Jeesus oli kuitenkin johdattanut opetuslapsensa myrskyn keskelle. Raamatusta voimme lukea, että Jeesus teki vain niitä tekoja, joita Isä käski Hänen tehdä. Tiesikö Jeesus, että järvelle tulee myrsky ja opetuslapset joutuvat hengenvaaraan? Sitä raamatunkertomus ei suoraan meille kerro, mutta Jeesuksen tyyneys ja täysi luottamus Isään heijastui Hänen reaktioistaan ja toiminnastaan. Isä oli käskenyt heidän mennä toiselle puolelle järveä, ja sitä eivät silloin myrskyt pysty estämään. Vahva luottamus ja usko Isä Jumalaan olivat todisteita Jeesuksen sydämessä heidän perille pääsystään. Hän ihmetteli, miksi opetuslapset eivät kokeneet samoin, luottaneet Häneen ja toimineet sen pohjalta. Näin on meidänkin kanssamme: kun pelko valtaa meidät, tulee meidän nostaa katseemme Häneen ja pyytää toimintaohjeet suoraan Herralta. Pyhä Henki on valmiina auttamaan ja opettamaan meitä, käyttämään sitä auktoriteettia hengessä, jonka Hän kullekin omalle lapselleen on antanut. Me saamme toimia samassa uskon hengessä kuin Jeesus. Sama Pyhä Henki toimii myös tänä päivänä, aivan niin kuin Jeesuksenkin kanssa.

Elämämme myrskyissä Jeesus haluaa opettaa meitä, kuinka Jumalan valtakunta vastaa vihollisen toimintaan ja yhteen hänen voimakkaimmista aseistaan, pelkoon. Meidän ei tarvitse alistua vihollisen painostuksen alle, vaan ainoastaan kiinnittyä entistä enemmän Jumalaan, kuunnella ja tehdä niin kuin Hän meitä kehottaa. Näin on meidänkin kanssamme, saamme opetella luottamusta ja kääntymistä Jumalan puoleen. Saamme olla heikkoja ja vasta kasvuvaiheessa uskossammekin. 

Pelkkä tieto ja Jeesuksen toiminnan tarkkailu eivät kuitenkaan riitä, tarvitsemme Pyhää Henkeä. Ilman Häntä emme pysty tekemään mitään, aivan niin kuin Jeesuskin huomasi maan päällä ollessaan. Pyhän Hengen laskeutuessa helluntaina myös kertomuksen pelokkaat opetuslapset tulivat voimakkaiksi uskon sankareiksi, ja siksi saammekin toivottaa Pyhän Hengen avun tervetulleeksi omaan elämäämme päivittäin. Se on myös turvallista, koska Pyhä Henki johdattaa meidät aina läheisempään suhteeseen Jeesuksen kanssa ja Hänen toimintansa ei ole ristiriidassa Raamatun Sanan kanssa. Siitä tunnistamme myös Pyhän Hengen toiminnan. Muista, sinä kelpaat Jeesukselle juuri tässä uskon vaiheessasi. Sinun ei tarvitse moittia itseäsi, jos et jaksa aina uskoa, vaan etsi luottamusta Jumalaan uskon lähteeltä, Kristukselta. 

Jumalan rauha olkoon sinun kanssasi tulevana vuonna, ja muistathan, että jos elämääsi ilmestyy vaikeita hetkiä, myrskyjä, on Jeesuksella jo vastaus niihin. Pysy Hänen lähellään. 

Siunattua uutta vuotta!